Huhhei!
Ja taas on kulunu aikaa viimepostauksesta, anteeks siitä. Olin niin täynnä vihaa, etten viittiny tulla kirjottelee kuulumisia koska ne ois ollu todennäkösesti vaan kauheita angstipostauksia. Nyt kuitenkin mieliala noussut, kiitos siitä mun kavereille jotka on parhaita <3 !
Tää hevonen opetti mulle paljon, enemmänku kukaan muu. Sain kokea Vicin kanssa kyyneleitä verta ja hikeä. Ei kipuu ei hyötyy, miks kaikki kaunis katoaa? Vici on ja tulee olemaa aina mulle todella tärkeä. Tein oman korkeus- ja nopeusennätyksen Vicin kanssa. Meijän välillä oli luottamus, sain tehdä mitä vaan ja Vici luotti muhun ja mä siihen. Oltiin juuri alottamassa ilman varusteita ratsastusta. Mutta ei nyt sitten alotetakkaan. En vaan ymmärrä miksi pitää luvata maat ja taivaat jos ei pysty pitämään lupauksia?
En kuitenkaan lopeta ratsastamista vaan kuvioihin palaa uusvanha tuttu! Arvaatkas kuka? Kävin tänään pitkästä aikaa, moikkaamassa kyseistä hevosta ja sovittamassa muutamaa juttua, viikonloppuna siitä enemmän kun pääsen ratsastamaan, edessä on suurityö mutta kyllä tästä selvitään!
Jottei tästäkään postauksesta tulisi ihan heppapainotteinen niin pahottelen etten oo kerenny kirjotella. Koulu vie jonkun verran aikaa ja voimia. Herään jo kuitenkin 7lta ja tuun koulusta kotiin vasta 15lta, ja silloin on jo pimeää joten en oo voinu käydä kuvailemassakaan, tai muutakaan. Mutta nytkun pääsen taas hevostelemaan niin lupaan postailla useammin!
~Elli(=
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti